16 maata ja koko joukko eri viranomaisia osallistui yhteiseen tarkastusprojektiin, jonka tarkoituksena oli ottaa selvää, miten tavallista on, että Eurooppaan tuoduista tavaroista löytyy vaarallisia aineita. Tutkinta kohdistui pääasiassa maahantuotuihin koruihin ja tulos oli aika lannistava. Yhdessä neljästä tuotteesta löytyi puutteita.
Esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa tarkastukset tapahtuivat Arlandan lentokentällä, jossa kaikkiaan 240 korua pysäytettiin ja tutkittiin. 23 prosentista tutkituista koruista löytyi puutteita sekä liian suuria määriä lyijyä ja kadmiumia. Panostus, joka esimerkiksi Ruotsissa oli Tullin ja Kemikaaliviranomaisen yhteinen, päättyi niin, että kaikkiaan yhdeksästä yrityksestä tehtiin ilmoitus ympäristötuomioistuimeen.
Aiempien tarkastusprojektien kautta tiedämme, että EU:n ulkopuolelta tuoduissa tuotteissa on usein puutteita, ne esimerkiksi sisältävät vaarallisia aiheita yli sallittujen rajojen tai niissä ei ole korrekteja merkintöjä. Yhteistyö Tulliviraston kanssa on siksi erittäin arvokasta, mitä tulee maahantuotujen tuotteiden tarkastukseen, Marcus Hagberg, Ruotsin projektin vetäjä sanoo.
”Osa ei välitä”
Otimme yhteyttä Tullivirastoon ja Kemikaalivirastoon saadaksemme lisää tietoa asiasta.
En osaa sanoa erityisesti mistä yrityksistä on kysymys, mutta ne eivät ole suuria tai tunnettuja yrityksiä. Pikemminkin pieniä yrityksiä, jotka pyörittävät pientä verkkokauppaa. Usein on kyse yhdenmiehenyrityksestä, jota ehkä vedetään harrastuksena, kansallinen asiantuntija Ruotsin Tulliviraston EU ja kansainvälisen koordinaation yksiköstä, Per Holgersson, sanoo.
Nämä kontrollit tehtiin viime vuonna ja sain käsityksen, että kyseessä on henkilöt, jotka ovat ensin ostaneet omaan käyttöön ja sitten alkaneet myydä ystäville ja tutuille. Sitä huomaa, että on olemassa markkinat ja avaa sitten pienen kotisivun. Tänä päivänä se on helposti tehty.
Miten on mahdollista, että he maahantuovat vaarallisia koruja?
Osa ei ajattele ja osa ei välitä ja se on koko skaala. Tavallinen ongelma on kuitenkin, että luottaa liian paljon tavarantoimittajaan.
74 prosenttia koruista, joissa oli puutteita tuli Kiinasta, Yhdistyneistä Arabiemiraateista, Intiasta, Thaimaasta, Pohjois-Makedoniasta tai Madagaskarilta.
Siitä mitä me näemme, niin useimmiten Kiina on se suurin huoli, mutta se voi johtua myös siitä, että tuonti Kiinasta on suurta.
”Voi olla vaikeaa vaikka yrittäisi”
Joitakin vuosia sitten, kun yksityistuonti Kiinasta saavutti aiempaa isomman tason, oli myös selvää, että sieltä tuoduissa tuotteissa oli turvallisuusongelmia. Kyseessä olivat esimerkiksi puhelinlaturit, jotka syttyivät tuleen ja leikkikalut, jotka eivät olleet EU-standardien mukaan hyväksytty.
Onko tämä edelleen ongelma?
Toki se on. Mutta isoilla yrityksillä on useimmiten asiat hallussa. Koen myös, että isot toimijat ovat hyviä vetämään tuotteita pois markkinoilta ja he aloittavat selvityksen, mitä on mennyt pieleen, jos jotain menee kaikesta huolimatta väärin. Heillä on hävittävää myydessään ala-arvoisia tuotteita.
Hän nostaa esiin, että erityisesti pienille yrityksille voi olla vaikeaa kontrolloida koko ketjua tavarantoimittajista alihankkijoihin.
Se voi olla vaikeaa, vaikka yrittäisikin, koska tavarantoimittaja on voinut vaihtaa alihankkijaa ilman, että tietää siitä. Ja suurin osa on kaikesta huolimatta vakavastiotettavia.
Onko riskiä, että markkinoilla on esimerkiksi suuri määrä vaarallisia koruja, joista ei tiedetä?
Voisi olla sitä mieltä, että siinä tapauksessa meidän olisi pitänyt saada viitteitä tästä, esimerkiksi, että useammat olisivat saaneet lyijymyrkytyksen. Mutta kuluttajana on suurempi riski, jos tilaa itse. Jos tuote on todella paljon halvempi kuin se, mikä löytyy tavallisen kaupan parista, on syytä olla epäileväinen. Silloin sanoisin, että on olemassa riski, ettei se täytä vaatimuksia. Ja meidän on vaikea katsoa kaikkia pienempiä lähetyksiä, se puhuu jo itse itsensä puolesta.
Yrityksillä on vastuu
Yrityksillä, jotka myyvät tuotteita EU:ssa on vastuu siitä, että tuotteet täyttävät vaatimukset, jotka ovat olemassa.
Mitä yritykset tekevät, se voi näyttää erilaiselta eri tapauksissa. Säännöissä ei sanota mitään, että asiat on tehtävä tietyllä tavalla. Perustavanlaatuista on kuitenkin, että yrityksellä on hyvät rutiinit, jotta he voivat taata, että kemikaalisääntöjä noudatetaan, että heillä on hyvä sopimus, mikä ottaa huomioon kemikaalisäännöt tavarantoimittajien kanssa ja että yhtiöt dokumentoivat kontaktit esimerkiksi tavarantoimittajien ja testilaboratorion kanssa, Ruotsin Kemikaaliviraston lehdistövastaava Boris Vasic kirjoittaa Ehandelille.
Boris Vasic kannustaa kaikkia yrityksiä esittämään erityisiä kysymyksiä tavarantoimittajilleen. Toinen vinkki on, että pyytää analyysien tuloksia jo ennen kuin tekee tilauksen.
Jos kävisi ilmi, että yritys EU:ssa myy tuotetta, joka ei täytä kemikaalivaatimuksia ja viranomainen tekee syyteilmoituksen, silloin on tuomioistuimen päätettävissä onko yritys tehnyt voitavansa varmistaakseen asianmukaiset säännöt, hän kirjoittaa.
